Otsikossa lainasin Paavo Väyrystä suhteessani metallin lakkoon ja sopimusneuvotteluihin. Kun asioista on edes jonkin verran perillä, tajuaa ettei kyse ole loppujen lopuksi isoista asioista, jopa rahasummasta ollaan samaa mieltä. Sitten on niitä "pikkujuttuja" mistä pitää riidellä. Miten esim. koulutuksen kanssa toimitaan. En tosiaankaan usko ettei näistä päästä sopuun ja aika pikaisestikin.
Kun taustalla on raamisopimus, josta olisi hyötyä koko työssä käyvälle kansalle (puhumattakaan lomauteteuille/työttömille/vuorotteluvapaalaisille, isille...), pitäisi ajatella suuremmassa mittakaavassa. Pitäisi myös muistaa että metalli laittoi EK:n (=teknologiateollisuuden) polvilleen suhteessa tupoon. Tämä on voitto jo sinänsä. Ja kun (toivon niin) raamisopimuksen puitteissa tehdään metallillkin sopimus, niin TOIVOTTAVASTI meidän liitolla on sen verran hoksnokkaa että ottavat osansa siitä että saatiin laatuasioita läpi. Eikä taas käy niin että media nauraa sille että metalli teki ensimmäisenä halvimman sopimuksen. Minusta olisi jo aika ruveta pitämään meteliä siitä, mitä metalli on saanut yhteiskunnalisella vaikuttamisella aikaan meidän kaikkien hyvinvoinnin eteen!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti