Uusi vuosi, vanhat kujeet...

Miltä ensi vuosi töiden puolesta näyttää, niin tuskin tietää kukaan. Töitä on, tai sitten ei. Tämä huolestuttaa omasta puolesta ja varsinkin nuorempien työtovereiden puolesta.
Oli töitä tai ei niin kaikki tuntuu kallistuvan. Verot nousevat siellä sun täällä. Se on toki ymmärrettävää tässä valtiontalouden tilanteessa, jostainhan ne rahat on otettava. Ja keskiluokkahan se kaiken maksaa, kuten tunnettua on.
Omasta puolesta ainoa asia on että "jotain". Töitä tuntuisi olevan mutta himoa olisi johonkin muuhunkin...

Muistoja viime kesältä

Viime kesänä olin Metalliliiton Murikkaopistolla "Kirjoitan- siis ajattelen"- kurssilla. Siellä onnistuin lietsomaan itseni oikeaan mielentilaan ja kirjoitin kantaaottavan mielipidekirjoituksen joka löytyy alta. Kun asioita ajattelee tänä päivänä niin asia on edelleen ajankohtainen.

Jos ei kerralla tapeta niin sitten pikkuhiljaa…

Nyt en tarkoita kirjaimellisesti vaan vertauskuvallisesti. Kyse on siis siitä, miten ammattiyhdistysliike kohtelee nuoria toimijoitaan.

Suurin ongelma tämän hetken ay- liikkeessä on mielestäni, ettei nuoria enää saa kiinnostumaan toiminnasta. Tästä johtuen niille harvoille mukaan tuleville aletaan kasaamaan erilaisia tehtäviä. Jo tällainen saattaa karkoittaa nuoren toimijan. Jos tämä nuori jää kuitenkin mukaan, hoitaa useita luottamustehtäviä ja pärjääkin niissä, niin hyvä niin. Vai onko sittenkään?

Moni nykyään mukaan lähtevä nuori on jo ehkä alkanut muodostamaan käsitystään politiikasta ja ay- liikkeestä. Aikaisemminhan on ollut tapana, että mukaan on lähdetty jonkun vanhemman mukana joka on liki ”aivopessyt” nuoren omaan ajattelutapaansa. Nyt näillä nuorilla on omia ajatuksia ja toimintatapoja, ja se aiheuttaa nopeasti törmäyksen vanhempien toimijoiden kanssa. Varsinkin jos uskaltaa kantansa ääneen sanoa.

Kun nuori alkaa tehdä omanlaistaan ja omannäköistään toimintaa, se tuntuu aiheuttavan joissakin vanhemmissa toimijoissa närää. Kun ennenkään ei ole noin tehty, ja aina on tehty näin…Niin muuttuu maailma, Eskoseni…

Tässä vaiheessa alkaakin sitten vanhempien toimijoiden taholta omanlainen mielipiteiden vaihto. Nuoren pitäisi vaihtaa oma mielipiteensä vanhemman mielipiteeseen. Mutta kun tämäkään ei aina (onneksi) onnistu, alkaa seuraava vaihe. Siinä aletaan kyräilemään, piikittelemään, tikulla kaivamaa tehtyjä ja tekemättömiä virheitä. Tai sitten sitä, ettei ole tehty mitään. Samalla puhutaan selän takana muille kaikista mahdollisista ja mahdottomista vioista. Tällainen ”hajota ja hallitse” – taktiikka turvaa oman paikan, eikä vahvaa oppositiota pääse syntymään.

Nykyään ihmisten, varsinkin nuorten perheellisten, ajankäyttö on aivan erilaista kuin vaikka 20 vuotta sitten. Perhekin vaatii oman ajan, jopa miehiltä. Tästä on hyviä huonoja esimerkkejä vanhemmissa toimijoissa, joilla on menossa toinen tai jopa kolmas perhe, eikä ikää ole vielä kuuttakymmentä. Ja sitten vielä kehdataan katsoa kieroon naisia joilla on muutakin elämää kuin ay- liike. Nykyään on vain niin että ihminen, joka on kiinnostunut ay-toiminnasta, on mukana myös monessa muussa poliittisessa ja järjestötoiminnassa. Rajallinen vapaa-aika tuppaa jakaantumaan perheen ja kaiken muun välillä.

Nyt joku siellä jo sanoo, ettei pitäisi ottaa niin paljon hommia joita ei pysty täysillä hoitamaan. Se on niin, että hommia vain tuppaa kasaantumaan harvoille, kun tekijöitä on vähän. Siinä tulee jonkinlainen velvollisuudentunto esiin kun johonkin pyydetään. Kyllä jokainen näkisi mielellään äänestyksen vaikka jokaisesta luottamustoimesta jos tekijöitä oikeasti olisi liiaksi asti!

Tiedän että nyt moni nyökyttelee päätään että ”juuri näin, juuri näin”, jopa sieltä vanhemmasta päästä ollaan tätä mieltä. Mutta kun ongelma on ilmiselvä, eikä edes pieni, niin miksi näin toimitaan? Miksi karkotetaan nuoria, innokkaita toimijoita?

Miksi?

En ole puolesta enkä vastaan vaan pikemminkin päinvastoin

Otsikossa lainasin Paavo Väyrystä suhteessani metallin lakkoon ja sopimusneuvotteluihin. Kun asioista on edes jonkin verran perillä, tajuaa ettei kyse ole loppujen lopuksi isoista asioista, jopa rahasummasta ollaan samaa mieltä. Sitten on niitä "pikkujuttuja" mistä pitää riidellä. Miten esim. koulutuksen kanssa toimitaan. En tosiaankaan usko ettei näistä päästä sopuun ja aika pikaisestikin.
Kun taustalla on raamisopimus, josta olisi hyötyä koko työssä käyvälle kansalle (puhumattakaan lomauteteuille/työttömille/vuorotteluvapaalaisille, isille...), pitäisi ajatella suuremmassa mittakaavassa. Pitäisi myös muistaa että metalli laittoi EK:n (=teknologiateollisuuden) polvilleen suhteessa tupoon. Tämä on voitto jo sinänsä. Ja kun (toivon niin) raamisopimuksen puitteissa tehdään metallillkin sopimus, niin TOIVOTTAVASTI meidän liitolla on sen verran hoksnokkaa että ottavat osansa siitä että saatiin laatuasioita läpi. Eikä taas käy niin että media nauraa sille että metalli teki ensimmäisenä halvimman sopimuksen. Minusta olisi jo aika ruveta pitämään meteliä siitä, mitä metalli on saanut yhteiskunnalisella vaikuttamisella aikaan meidän kaikkien hyvinvoinnin eteen!!!

Omaan napaan tuijottajat (prkl!)

Nyt kun metallin työtaistelua on viikko takana niin ihmetellä täytyy. Ai mitäkö? No ei sitä niinkään että henki on hyvä ja liiton valmius tosi loistava. Mutta sitä ihmettelen että aina löytyy niitä omaan napaan tuijottajia joille ei ylityökielto ja sen merkitys mene jakeluun. Vaikka nyt ei tehdä ylitöitä niin aina löytyy ihmisiä jotka vaihtavat vuoroa kun ""itse tarvii vapaan" ja samalla pelaavat työnantajan pussiin. On se saatanan ihme ettei osa porukasta tajua että kyse on MEIDÄN työehdoista ja palkoista. Ei näitä toimia ihan kevyin perustein laiteta alulle. Miten voikaan olla lyhytnäköistä porukkaa? Minun puolesta tälläiset ihmiset saataisi istua pihalle kun se aika tulee. Helvetti...

Laimentaa pitää, sanoi Maria keppanasta (uusi alkoholipoliittinen sananlasku))

Viime päivinä on julkisuudessa ollut keskustelua siitä pitäisikö keskiolutta laimentaa, tehdä "kakkosversio" ja siirtää keskiolut ainoastaan oy alko ab:n valikoimaan. Perusteluinahan on käytetty mm. sitä että nuoret juo keskaria ja siksi sitä pitäisi lantrata ja saatavuutta vaikeuttaa. Eikä sekään ole tietenkään pieni ongelma että aikuisetkin juovat liikaa.
Ajatuksena tuo ratkaisu voikin tuntua hyvältä ja toimivalta. Siis ainakin sellaisten ihmisten mielestä joilta puuttuu kosketus normaalin rahvaan arkeen. Eikö johtavat poliitikot ja virkamiehet ole vuosien saatossa opppineet, mitä äkkinäiset alkoholipolitiikan muutokset aiheuttavat? Kun kerralla nostetaan tai lasketaan reilusti alkoholin hintaa niin aina se aiheuttaa lieveilmiöitä. Tai niin ainakin tilastojen valossa tuntuisi olevan.
Kun pakon edessä viinan hintaa laskettiin niin kulutushan kasvoi tilastojen mukaan reilusti. Tämä kyllä saattaa olla tilastollinen harha. Pimeän viinan (= Venäjältä tuodun pirtun) kauppa romahti kaakon kulmalla veron alennuksen takia. Tätä järjestäytyneen rikollisuuden pienenemistä ei jostain syystä haluta nostaa esiin kun keskustellaan veromuutoksista.
Jos nyt keskiolutta ja siideriä lantrataan niin käyttöä ohjataan väkevämpien juomien suuntaan. Samalla tuetaan tilastoimatonta tuontia Virosta. Ja nämä jobbarit eivät kysele teineiltä papereita senkään vertaa kuin lähikaupan myyjä. Sama tulos on jos miedompien juomien veroja radikaalisti nostetaan. Tällä hetkellä kotimainen keskiolut on sen hintaista ettei sen takia kannata Viroon lähteä. Mutta missä menee kipuraja?
Kieltolakihan olisi kaikkein yksinkertaisin vaihtoehto. Sitähän onkin jo joskus kokeiltu. Mikä olikaan tulos? Alkoholia käytettiin enemmän kuin koskaan! Tätä kannattaa miettiä päihdepolitiikassa ja sen toimivuudessa kaikin puolin muutenkin.

Kuumaa terästä ja kalajuttuja

Tänään sai taas istua ja opetella uutta tehtävää tehtaassa. Se on tarkkaa hommaa tuo visuaalinen tarkastus. Pitäähän sitä toki välillä mikrometrillä vatuloida, mutta pääasiassa istutaan ja ihmetellään kun kuumaa terästankoa valuu ohitse. Kun tehtävä on tuota luokkaa niin samalla ehti kaivella vähän tuotantolukuja menneiltä ajoilta ja plärätä tessiä. Huomenna kun on mentävä neuvottelemaan tuotantopalkkiosta. Jos saisi puolitoista vuotta jäpistyn asian viimein päätökseen. Ja toivottavasti sillein että ilkeää naamansa osastolla näyttää. Kovin vaan tuntuu olevan raha tiukassa... Senkin puoleen olisi toivottavaa saada asiat loppuunkäsitellyksi, että lokakuun alussa alkaa valistuneiden arvausten mukaan jonkinlainen taistelu.

Taas tuli liki koko päivä mietittyä noita työmaan palkka-asioita. Siksi olikin hyvä lähteä tytön kanssa SAK:n paikallisjärjestön onkikisoihin. Siinä lanttu lepäsi kun tuijotti liki kaksi tuntia ongen kupposta ja jutteli tytön kanssa mitä ihmeellisimmistä asioista. Ei tuo iltapuhde tosin ihan "lomaa" ollut kun itse kuulun paikallisjäjestön hallitukseen ja vapaa-aikajaostoon. Eli olin samalla järjestelytehtävissä.
Oikeastaan mistään jäjestelyistä ei voi kyllä puhua. Keväällä sovittiin että kisat pidetään kyseisenä päivänä ja se siitä. Tänään oli vielä palkinnot hommaamatta ja kaikki suht kesken. Tuli taas hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun hommia ja vastuuta ei jaeta. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Kisat meni ok ja tyttö oli kolmas. Toki nuoria oli vain kolme mutta kuitenkin!

Aseita ja unelmatorttua

Tänään tuli töiden lomassa käytyä piipahtamassa pääluoton ja tsv:n kopilla. Ja kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, puhe kääntyi ammattiosaston asioista hyvinkin nopeasti yleisempiin asioihin. Tällä kertaa vihaan, viharikoksiin, sotapeleihin ja kaikenlaisiin aseharrastuksiin.
Siinä sitten pähkäiltiin mikä vaikutus on väkivalta- ja sotapeleillä nykyajan kasvaneeseen väkivaltaan. Minusta mikään peli ei saa ihmistä satuttamaan saatikka tappamaan toista ihmistä. Saattaa tosin olla että tälläisiä taipumuksia omaava ihminen on viehättynyt kyseisii peleihin.
Samoin vanhempi sukupolvi tuomitsi kaikki värikuula- ja muovikuulapelit. Niissä kun opetellaan tappamista. No, minä nyt en näe tätäkään asiaa ihan näin. Jos jossain niin armeijassa opetetaan tappamista ja ihan valtion sponssaamana. Toki sieltäkin on poistettu ihmisen malliset maalitaulut ettei pojille vain tulisi mieleen että opetellaan ihmistä ampumaan.
Metsästyksestä oltiin aika pitkälle samaa mieltä. Kun puhe tuli puoliautomaattiaseista, joita on väläytetty kiellettäväksi, niin minulta kysyttiin käytetäänkö niitä metsästyksessä. Kun ihmiset tietävät tämän verran metsästyksestä, siis aivan poliittista eliittiä myöten, niin en yhtään ihmettele että yritetään kerätä poliittisia irtopisteitä aseita vastustavalla linjalla.
No ehdittiin siinä sitten pähkäillä hieman ammattiosaston koulutsasioitakin, minä kun satun olemaan opintosihteeri. Pitäisi järkätä liittokokousvaaleja varten koulutusta ja vielä tilaisuus jossa mietitään ensi vuoden toimintaa.  Näissä sitä onkin taas miettimistä ihan useammalle iltapuhteelle. Alkaa taas loppuvuoden kalenteri täyttyä viikonloppujen osalta.

Mutta onneksi on sitten lapset, joiden kanssa edes vähäksi aikaa saa ajatukset irti maailman polttavista asioista. Tänään leipoa näppästiin töiden ja päikkärin jälkeen pari pötköä terveellistä ja vähäkalorista unelmatorttua. Kun laittaa puolet voita ja puolet sokeria niin ei voi tulla muuta kuin hyvää!

Siitä se ajatus sitten lähti...

Ja tämä on lopputulos tai alku, miten sen nyt ottaa.
Metallin luottamusmiehenä, ja kunnallisena "pikkupoliitikkona" touhutessa, kaikenlaisia ajatuksia pulpahtelee mieleen. Monesti on tehnyt mieli niitä laittaa julki tai ainakin ylös. Nyt sitten tälläinen kanava tuli vastaan ja ajattelin hypätä saman tien. Saattaahan se olla että jalat tässä kanavassa kastuu, ainakin...
Kun perhettäkin on tarttunut matkaan niin monesti kaikennäköiset luottamustehtävät aiheuttavat ristivetoa kotonakin. Näiden kahden asian yhteensovittaminen onkin kuin nuoralla kävelyä tai paremminkin muurilla jonka toisella puolella on tiikerit, toisella leijonat.
Kirjoittelen tänne mitä mieleen juolahtaa. Joskus varmaan kiroan ay-toiminnan arkea, ihmettelen muksujen väläyksiä, voivottelen politiikan kiemuroita tai otan hyvin jyrkän kannan asiaan josta en mitään tiedä.